Todella kiivaassa kotimaisen rapin / modernin r&b:n julkaisutahdissa pääsee vähän väliä uutta kampetta lipumaan sormien ja korvien välistä. Yhdeksi sellaisista biiseistä oli lähellä päätyä myös tämä todella isolla otsikolla siunattu sinkku duolta, jonka musiikista on nopeampaa muodostaa mielipide kuin oppia kirjoittamaan sen nimi oikein.

Päivän soundi on tässä läsnä niin vahvasti, että massasta erottumiseen vaaditaan oikeasti potkua.  Biisin nimi on niin valtava, ettei ulkopuolinen kuulija ihan helpolla usko mahdollisuuksiin täyttää sitä. Yllätys onkin melkoinen, kun niin kuitenkin käy – ainakin riittävällä tasolla.

Sliki ja Hamuelos pystyvät kirjoittamaan ja esittämään tekstiä joka on yhtä aikaa oletetulle nyky-yleisölle tarpeeksi helposti lähestyttävää, että myös tylyä. Luullakseni myös jälkimmäinen on nuoremmalle musiikin kuluttajapolvelle jonkin asteinen vaatimus – tehdäkseen räppiä kuolemattomuusvaihetta elävälle yleisölle, on myös artistin oltava roolissaan niin sanotusti tilanteen päällä.

“Mä nään niin paljo täällä sieluttomii ämmiä / niil on elukan vaistot, haluu räppärilt bängiä”

Edellä kuvailluille kaksikko sanoo “no way, no way”. Sielulla varustettu, biisissä korkealle nostettu vastapuoli sen sijaan kelpaa myös bisnespartneriksi.

“Sä ja mä, iha hullu tiimi / tehää stäkkii ja voitot littii / bossmänin bossmuija / ne kaikki muut voi vetää kuivat”

Syklisti on liian vanha kirjoittaakseen edellä kuvaillun kaltaisia laineja, mutta näiden tekijöiden taholta ne kuulostavat luontevilta. Mikäli ne tuntuvat korneilta tai liioitellun kovilta, on vika luultavasti kuulijan omassa korvassa tai elämänvaiheessa. Jos olisin 17-vuotias, luukuttaisin tätä vähintään kahdellatoista julkisilla paikoilla. Vaikka en olekaan, tulen soittamaan biisiä kasuaalisti muun maailman räppien joukossa DJ-seteissä. Soundissa ja tyylissä riittää helposti usean ameriikan serkun päihittämiseen.

Sykli:
Sanomisen tapa nousee tässä korkeammalle kuin mikään muu elementti, vaikka kaikki biisissä kauttaaltaan onkin laadukasta. Kauniillekin melodialle lasketellaan tylyä tekstiä tavalla, joka kolahti isosti mm. G-funkin kulta-ajalla. Nate Dogg -vainaalta tämä ei kuulosta, mutta musiikillisten elementtien ja tekstin tyylin yhdistelmässä on paljon samaa. Toinen luonteva (joskaan ei Syklistille yhtä mieluisa) vertailukohta on R.Kelly, jonka oppeja kaksikko toisaalla suoraan kertookin ammentaneensa.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti