Svart Records jatkaa kulttuuritekojaan kajoamalla viime vuosina kovin kuumana hehkuneeseen aiheeseen. Ainakin jo vuosikymmenen ajan DJ:t ympäri maata ovat joko hassuttelupäissään tai sitten vakavammalla otteella kaivaneet soittosetteihinsä kotimaista discoa tahi sellaiseksi kelpaavaa syntikkapoppailua.

Tuplavinyylin, ja sinänsä jo retron CD-formaatin lisäksi pakettiin sisältyvät Mikko Mattlarin todella tarkat liner notet. Kun saman tahon toimittama mainio Stadin Diskohistoria -kirja (2017) keskittyi käytäntöihin ja DJ-kulttuurin kehittymiseen, käydään nyt läpi itse täällä tuotettua alan musiikkia ja sen tekemiseen valjastettavissa olleita keinoja. Jo pelkkä tekstiosuuden lukeminen antaa todella paljon. Taustoitusten ainoa huono puoli on, että ne ovat paikoin kiinnostavampaa kamaa kuin itse levyn musiikki.

Yksi ensimmäisistä Minimoog-syntetisaattorin omistajista Suomessa oli kosketinsoitinvelho Esa Kotilainen, joka osti soittimen 1970-luvun alussa ja muisteli sen maksaneen uuden kuplavolkkarin verran.

Kuten kokoelman alaotsikossa kerrotaan, se keskittyy aiheeseensa syntikkapop-painotuksella. Näin siltä on jäänyt pois oikeastaan kaikki funk/soul-pohjainen alan tuotanto – kuullaanko sitä levyn jo työstössä olevalla kakkososalla?

Osa Satan In Love:n artisteista on tuttuja valtavirtapopin, iskelmän tai uudeksi aalloksi kutsutun hetteikön puolelta. Moni kuitenkin on toisaalta vain kulttuuriantropologien tai aikansa pop-entusiastien mielessä säilyneitä nimiä. Leevi & The Leavings, Heinäsirkka, Meiju Suvas, Argon jne ovat toki monelle tuttuja, mutta kuinka monelle (edellä mainittujen eritysryhmien ulkopuolella) soittavat kelloja vaikkapa sellaiset taiteilijanimet kuin Raya tai Fresco? Pian näiden biisien esittäjiä kysellään monella DJ-laitumella ahkeraan, ja niitä vuosikymmeniä seiskatuumaisina metsästäneet kirppisrotat menettävät erikoisasemansa aarteiden (ts niiden kopioitten) omistajina.

Sykli:
Salaisuudet paljastuvat, harvinaisesta tulee arkisempaa. Eipä sentään, Svartin levypainokset ovat muun tyylikkyytensä lisäksi tarkoin rajattuja – ei tätä settiä ihan jokaisesta kammarista tule jatkossakaan löytymään. Arvonsa levyn materiaali saa aivan uudella tavalla – kyse ei ole pelkästään vuosituhannen vaihteesta tutusta ironisesta diggailusta (muistaako joku vielä?). Aiheeseen pääsee tämän kokonaisuuden kautta oikeasti kiinni. Ainakin Syklistin oudosti johdotetuissa aivoissa syntyi heti ensimmäisellä kuuntelukierroksella myös idea näiden biisien samplaamisesta jälleen yhtä uusiokäyttöä varten.

Satan In Love – Rare Finnish Synth Pop & Disco 1978-1992 (Svart Records) julkaistaan CD:nä ja rajoitettuna vinyylipainoksena 20.huhtikuuta.

ILMIÖ 2018
Seuraava artikkeli

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti