Tulevana lauantaina on taas levykauppojen omien hullujen päivien aika. Tavarataloketjun ja ns. itsenäisten äänitekauppiaitten markkinahumun osuminen lähelle toisiaan johtunee jostain kosmisesta logiikasta.

Kansainvälisen Record Store Dayn lähtöajatus oli mukava. Aikana, jona tavaratalot, huoltoasemat jne. vielä olivat suuria tekijöitä äänitemyynnissä, oli paikallaan nostaa alalle oikeasti omistautuneiden, monella tapaa vain niiden pitäjien omista mieltymyksistä ja resursseista riippuvien puotien asemaa.

Hyvin pian kuitenkin päivästä ottivat kiinni kaiken maailman tulosmaakarit, ja tukkivat levypainojen lisäksi myös itse niiden kauppojen hyllyt (ja kauppiaitten mielet) niin sanotuilla erikoisjulkaisuilla. Nykymuodossaan Record Store Day onkin ennen kaikkea materian keräilijöitä kiihottava, harvinaisten ja kalliden äänitteiden mässäilytuokio.

Niin tavaratalomarkkinat kuin levykauppapäivätkin ovat tietysti periaatteessa kuluttajalle kivoja tapauksia. Löytämisen ja ostamisen kokemuksia voi hankkia kulkematta ympäri pitäjiä etsimässä sitä, mitä itse haluaa. Niinpä; mitä itse haluaa. Heh.

Kauppiaalle nämä tapahtuvat ovat vielä kuluttajaakin kivampia. Kassavirrat virkistyvät, ja mahdollisuus ympärivuotiseen, arjessa kovin karuun toimintaan paranee hieman. Syklisti toivookin ehdottomasti näin käyvän myös tänä vuonna. Markkinoilla tämä pallo pyörii.

Markkinapallo.

Markkinapallo on esine, jollaisen varttuneemmat lukijat saattavat muistaa. Paperimassasta tai muusta semmoisesta puristettuun möhkäleeseen kiinnitettiin kumilanka, jonka varassa esinettä saattoi pomputella edes takaisin. Vähän samaan tapaan liikkuvat Record Store Daytä varten valmistetut erikoisjulkaisut – edes takaisin. Eikä sitä markkinapalloakaan yleensä avattu, saati tutkittu sen sisältöä.

Iso osa rajoitettujen painoksien kopioista päätyy virtuaalisiin huutokauppoihin suoraan putiikista liikahdettuaan. Sen 50 euron levyn saattaa siis saada itselleen myös menemättä itse kauppaan – kunhan on valmis sijoittamaan esimerkiksi 200 euroa. Markkinoilla pallo maailma pyörii. Levyjen arvo tietysti laskee, mikäli niitä on kuunneltu eli kulutettu. Siksi Record Store Dayn ammattilainen ei missään nimessä esimerkiksi avaa ostamaansa äänitettä pakkauksestaan.

Useat muusikot, levykauppiaat ja muut alan toimijat ovatkin jo aikoja sitten nähneet parhaaksi jättää RSD:n oman onnensa nojaan. Se kun ei ihan sitä varsinaista, alkuperäistä asiaansa oikein enää aja. Huomiota omituisten putiikkien olemassaolosta se silti herättää. Perus-Jonnelle kun “levykauppa” ei käsitteenä merkitse mitään, vaan saattaa tällaisten eventtien ansiosta tulla ikään kuin uutena asiana esiin.

Toistetaan vielä. Syklisti toivoo mahdollisimman monen lukijansa osallistuvan levykauppapäiviin; niitä on satoja pitkin vuotta, mikäli yleisö niin haluaa. Levyliikkeistä valtaosa tarjoaa myös ihan niitä kuunteluun ja elämysten hankintaan tarkoitettuja, jopa useaan kertaan käytettyjä äänitteitä. Maailmassa on edelleen enemmän hyvää vanhaa musiikkia, kuin uutta tai uudelleen levylle painettua sellaista.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti