Musiikki

Miksi me tapettiin remix? (original extended)

Kirjoittanut 2.10.2018 No Comments

Syklisti kasvoi DJ-kulttuurissa, ja sen ulkopuolellakin aikana, jona varsinkin ns. rytmimusiikin (joo, typerä termi) piirissä julkaistuista sinkuista tehtiin ahkerasti uusintaversioita aka remixejä. Niitä myös julkaistiin siitä huolimatta, että julkaisutoiminta ylipäänsä oli huomattavasti nykyistä isompien mutkien takana – tuotteet piti saattaa fyysiseen olomuotoon.

Moni nykyisin klassikkona pidetty rap/house/tekno/disco -biisi on tunnetumpi juuri remixinä kuin alkuperäisessä versiossaan. Uudelleenmiksauksia tehtaili moni taho, luonnollisesti myös artistit itse.

Toki välillä julkaistiin remixejä, joiden ainoa ero alkuperäiseen saattoi olla lähestulkoon yksi rumpusoundi. Samaan aikaan kuitenkin ilmestyi myös näkemyksiä, joista orginaaliraitaa oli lähes mahdotonta löytää. Tuossa meiningissä oli yllätyksellisyyttä, jännitystä. Se myös toi eri musiikkityylejä toistensa reviireille.

Kuten moni muukin ennakkoajatus digitaaliseen julkaisuun siirtymisen tuomasta auvosta, myös remix-kulttuurin kehitys on osoittautunut murheelliseksi. Joku ehkä saattaa muistaa ajatuksen siitä, miten digimaailmaan siirryttäessä isojen levy-yhtiöiden kontrolli julkaisujen, ja varsinkin niiden levittämisen suhteen katoaa? Jep.

Remix-sana on toki käytössä edelleen tiuhaan, katsokaa vaikka Spotifyn etusivujen bannereita. Sanan, ja koko käsitteen vesittyminen vain on ollut melkoista. Nykymuodossaan remix tarkoittaa useimmiten sitä, että alkuperäisen biisin päälle/kylkeen liimataan featuring-artisti, tai muuta markkinointia edistävää bonusta. Tällaiset eivät toki sinänsä ole millään lailla pahoja asioita.

Hei, kaikki remixaa!

Yksi ajatus, joka musiikkituotannon ja julkaisemisen digitalisoitumiseen menneinä vuosikymmeninä liitettiin, oli se – kieltämättä upea – ajatus, että kaikki meistä voivat jatkossa olla muusikoita, levy-yhtiöitä, levykauppiaita… ja tietenkin remixaajia. Seraton kaltaisten välineiden, ja yhä kehittyvien muiden tekniikoiden vallatessa DJ-kentän, tämä on ehkä jossain määrin jopa toteutunut.

Jos Syklistiltä kysytään, on nykyisillä välineillä DJ-keikkoja tekevä taho, joka soittaa biisit sellaisinaan, vähän tylsä. Myös Syklisti itse.

On mahtavaa, että oikeastaan kuka tahansa voi soittaa keikoillaan omia versioitaan tarjolla olevista biiseistä, tai versioida niitä soittaessan. Tyyliseikat ovat sitten jokaisen itse harkittavissa.

Jakoon asti DJ:den tekemiä remixejä kuitenkin päätyy verrattain harvoin, johtuneeko sitten tekijöiden eksklusiivisuuden tavoittelusta, itseluottattumuksen puutteesta tai, kas; jakelun mutkikkuudesta, tiedä häntä. Entiseen tapaan remixejä ei kuitenkaan ole enää tarjolla.

Jokin aika sitten Syklisti keskusteli tässä anonyymiksi jäävän levy-yhtiöihmisen kanssa aiheesta. Tämä kertoi artistien vähäisestä kiinnostuksesta biisiensä julkaisemiseen uusissa kuoseissa. Jossain määrin itsekin artistin ominaisuudessa oleileva blogistinne ei hahmota moista ajatusmallia lainkaan. Miksi ihmeessä oman tuotoksen antaminen itse valitsemansa tahon versioitavaksi ei kiinnostaisi, jopa innostaisi? Kyse täytyy olla kaiken kertakäyttöistymisestä. Kun biisi on julkaistu, se on myös tekijän itsensä mielestä jo vanha, kulunut. Nopeasti uutta putkeen – vanhat saavat mieluusti unohtua.

Miksi ihmeessä biisien käyttöikää- ja tarkoitusta ei laajennettaisi niitä uudelleen sovittamalla? Kaikkihan haluavat nykyisin joka tapauksessa sekä tavoittaa kaikki kaikkialla, monet myös olla tavoitettavissa. Daamn, people!

Tietenkään remixit, jopa ihan huolella tehdyt sellaiset, eivät ole mihinkään kadonneet. Niitä vain ei tuoda entiseen tapan tarjolle. Kaivuuhomma on kovempaa – kuten kaiken kiinnostavan etsiminen nykyisin – tilanteessa jossa kaikki on saatavilla.

Loppuun pari akuuttia osumaa. Eetee on pro asiassa kuin asiassa, johon ryhtyy. Rap-kentän konkari monella saralla pudottelee leukoja aina, kun palkkatöiltään kerkiää julkaisemaan – mitä tahansa. Kesällä ilmaantui melko tyhjästä uusi, oikeasti hengittävä versio suomirap-klassikosta Päästä Parhaasta.

Toinenkin esimerkki kotimaisen rapin puolelta, ja Syklistin lähimaastosta. Isimasa teki koko levyllisen biisejä pitkällä aikajaksolla, muttei koskaan julkaissut niiden alkuperäisversioista yhtä kokonaisuutta. Vasta, kun Haid sekoitti soppaa, paketti ilmaantui tarjolle.

Ja kuten asiaan kuuluu, on myös tästä tekstistä jo tekeillä remix!

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti