M on ennen omaa ensikosketustani siihen saavuttanut jonkinlaisen koskemattomuusaseman suomalaisen pop-tyylittelyn kentällä – tähän siis pitäisi pysyä erossa, ellei sanottavana ole pelkkää hyvää. Enimmäkseen on.

Kun samana kaltenterivuonna näinkin pienen kielialueen artistikartalle ilmestyy kaksi nimensä yhteen kirjaimeen tiivistänyttä artistia/kokoonpanoa, kestää aikansa ennen kuin muistaa kumpi on kumpi. Toinen näistä on/oli F, josta en juuri piitannut. Yhteisprojekti MF toki huvitti ajatuksena pienen tovin. Vaikka itseäni lähellä olevat viiteryhmät ehkä vetävätkin toiseen suuntaan, olen ensimaistiaisten perusteella huomattavasti taipuvampi M:n kuin F:n suuntaan.

Miljoonatalo on siis ensimmäinen koskaan tietoisesti kuulemani biisi sanoittaja-säveltäjä Minja Kosken ja ohjelmoija-tuottaja Miikka Ahlmanin voimin pyörivältä M:ltä. Sen tunnelma ja äänimaailma koukuttavat välittömästi. Myös tekstin ensimmäinen linja “hiekkalaatikolla pari räkänokkaa / rakentaa pilvilinnoja” niin sanotusti iskee niin sanotusti täysillä.

Heti sen perään alkaa mietityttää. Mikä on se “miljoonatalo”, jonka lapset ajavat varastetulla fillarilla? Omassa kielimielessäni miljoonatalo kuulostaa hemmetin kalliilta pytingiltä, sellaiselta joita jääkiekkoilijat rakentelevat pitkin lähisaaristoa. Tässä niin mitä ilmeisimmin ei kuitenkaan ole.

Miljoonatalo tuntuu M:n tekstissä viittaavan enemmänkin ruotsalaiseen “miljonprogramm”-käsitteeseen, jonka hienoista alkusanoista poiketen lopputuloksena syntyi mm. sellaisia asuinalueita kuin Tensta ja Alby. Sovitaan että näin on.

joen varrella pikkulikat lennättää vaaleanpunaisia leijoja / me miljoontalon lapset haudataan likaista naurulokkia

Alleviivaukset tekstissä on tehty todella leveällä markkerilla, mutta ne kyllä toimivat. Solina Recordsin saatteessa todetaan, että ”Sanoituksissa on kuultavissa muun muassa Leevi and the Leavingsin kappaleiden perintö”. Mmmmkay. Kuvien maalaaminen tekstin ja musiikin keinoin on kyllä Gösta Sundqvistin tapaan taitavaa, itselleni se tuo kuitenkin yhtä lailla mieleen Anni Sinnemäen huomattavasti vähemmän trendikkään kynäilyn. Ehkä Ultra Bra -rinnastus ei kuitenkaan ole tätä kaupittelevan tahon mielessä sopiva. Minä käytän sitä selkeän postiivisessa mielessä.

Sykli:
Tätäkään ei varmaan kuuluisi sanoa, mutta vuosikausiin se tuntuu ensimmäistä kertaa sopivalta: trip hop. Aika on taas valmis biitille jossa biitti on sivuosassa, jossa kohina, surina ja ääntä mittaavien laitteitten tavoittamattomissa leijuva lämpötila määräävät.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti