Perjantain pilasi tieto, jonka mukaan Anthony Bourdain on tehnyt itsemurhan.

Suurimmalle osalle meistä tulee miehestä mieleen ruoka. Itselleni television kokkiohjelmat ovat enimmäkseen samanlaista tapettia kuin muukin laajakaistaviihde; eivät juuri herätä tuntemuksia mihinkään suuntaan. Bourdainin juttuja tuli silti katseltua jopa ihan tarkoituksella.

Niistä sai aina nälän lisäksi ajattelemisen aiheita. En tiedä itse henkilöstä juuri mitään, enkä siksi lähde ylistämään häntä tarkemmin, kuten usein tunnetun henkilön poistuessa tapahtuu. Hänen hahmossaan, ja sen menestyksessä oli kuitenkin jotain poikkeuksellista, monin tavoin.

Jokaisessa näkemässäni ohjelmajaksossa karskistikin käyttäytyvä jenkki tarjosi ajattelemisen aiheita maailmasta yleensä. Totta kai kelailut oltiin puettu viihdeohjelmalle sopivaan muotoon, mutta niitä silti oli ohjelmissa. Kertonee joko Bourdainin itsensä, tai hänen tiiminsä taidosta ja mahdista myös kaupallisella puolella.

Oli hahmon aitous millä tasolla tahansa, uskon että hän/se muun hyvän lisäksi muutti käsitystäni amerikkalaisuudesta. En ole ikinä käynyt koko mantereella, voi olla etten ikinä tulekaan käymään – siksi käsitykseni ovat tietenkin ennakkoluuloisia, mitä muuta ne voisivat olla? Bourdain käyttäytyi monin tavoin amerikkalaisista rakennetun stereotypian mukaan, ja tuntui siksi hyvin uskottavalta. Samaan aikaan hahmoon tuntui kuitenkin helpolta samaistua. Pisteliäisyys, räväkkyys ja tietyllä tasolla leveä asenne eivät ole lähellä omia tapojani laajemmin, mutta toivoisin pystyväni oikeassa elämässä välittämään samanlaista lämpöä, kuin nyt poistuneen esiintyjän hahmo.

Anthony Bourdain oli Syklistin näkökulmasta soul-laulaja. Artisti, jollaisen uskottavuus on heikko ilman henkilökohtaista kärsimystä. On brutaalia, miten suuri osa esimerkiksi omista suosikkitaiteilijoistani on saavuttanut huippunsa, ja antanut niin paljon niin monille, nimenomaan käytyään itse läpi pahoja asioita. Vaikken ollut Bourdainin tuotannon suurkuluttaja, olin aina näkevinäni / lukevinani hänestä huumorin takana selkeästi esillä piillyytä tuskaa. Siksi on ikävä todeta, ettei itsemurha tullut yllätyksenä.

En oikeastaan tiedä, mitä ajatella kokonaisuudesta. Jollain tasolla ajatus johtaa siihen, että me jätämme viihdetaiteilijoille liian suuren vastuun maailman taakan kantamisesta. Ellei se olisi suhteettoman kornia, lisäisinkin tämän tekstin otsikkoon, sen ensimmäisen sanan jälkeen osan ”ja anteeksi”. Kiittää haluan joka tapauksessa.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti