No nyt lähtee.

Onneksi lähti käyttämällä streamipalvelun play-painiketta eikä esimerkiksi googlaamalla. Syyttäkää Syklistiä rajoittuneeksi, mutta ensimmäinen hakutulos Color Dolor is an art pop band from Helsinki, Finland ei välttämättä olisi saanut mainittua nappikuvaketta tavoittelemaan.

On toki reipasta ja rohkeaa esiintyä taidepop-nimikkeen alla. Soundi ja tunnelma, jotka Anyway the Wind Blows kätkee sisäänsä, on kuitenkin näiden aistielimien käsittelyssä vielä paljon reippaampaa ja rohkeampaa.

Pelkkää introa saattaisi loopata hyvin pitkään. Rumpujen rytmi, niiden soundi ja triggeröinti (käytän studiosanastoa luultavasti väärin) vievät tavallaan 1990-luvulle, mutteivät kuitenkaan. Tässä minä edelleen kuuntelen, maaliskuussa vuonna 2018. Koska en tunne taidepoppia tai muutenkaan ymmärrä hienojen asioitten hienoja nyansseja, käytän pian alkavasta laulusta määritettä katebushmainen. Se saa seurakseena hämmentävän pulputuksen, jonka sävyissä on kaikkea countrysta dubiin.

Mainitsisin biisiä kuvaillessani myös termin trip hop, mutta käytin sitä jo M – Miljoonatalon lapset -kappaletta tekstimuodossa pohtiessani. Siinäkin tapauksessa olin kaukana omalta alueeltani. Kutsukaa minua rajoittuneeksi, mutta en halua käyttää samoja termejä alle kolmen viikon sykleissä.

En aio kuunnella noita muita yhtyeen tuotoksia, joita virtausmasiina tyrkyttää. Aion kuunnella tätä biisiä uudelleen ja uudelleen. Ihan sama mistä päin tuulee. Älkää uskoko Syklistin tai kenenkään muunkaan määritelmiin, vaan kuunnelkaa tämä.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti