Omaisin mieluusti monia samoja ominaisuuksia Jodarokin kanssa. Tätä biisiä kuunnellessani havaitsen kuitenkin lähinnä negatiivisen yhtymäkohdan – minulla on samanlainen nuha kuin Aivovuoto-lyrisistillä ilmeisesti Aivan outo -biisiä äänitettäessä.

Nuhaisuuteen se nuhaisuus sitten jääkin. Biisin varsinainen sisältö aukeaa ehkä vuosien kuluessa, kuten tämän orkesterin tuotosten kohdalla on ollut aina tapana. Kieli- ja mielikuvat vyöryvät päälle heti kun nimilista-asia introssa ollaan saatu ohitettua.

Musiikillisesti aika on osittain saanut Aivovuodon kiinni – tällä rytmillä saattaisi kuvitella kuulevansa vaikkapa Huncho Jackia. Aivan outoa.

Viimisenä siitä kuultiin et siitä kuullaan vielä

Itse en ollut kuullut uudesta Aivovuoto-ilmenemisestä mitään ennen kuin Aivan outo alkoi soida. Se soi edelleen, ja sotkee hieman yrityksiäni selvittää mistä suurimmassa osassa edellisen levyn biiseistä puhutaan. Ei se mitään.

…yks tärähtäneen minäkuvan A2-suurennos / irtiotto itsestä, poistuminen ruumiistani / en aina ollukaan sen suurin fani

Sykli:
Aivovuoto puhuu itsensä päälle. Ei se paljoa muuta voikaan; verrokkiehdokkaat se on jo puhunut alleen. Ne, joita se taas ei ole vielä puhunut taakseen, eivät luultavasti ole kuunnelleet kunnolla.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti