Adikialla on paljon kannettavanaan. Hän ei aiheetta ole yksi puhutuimmista naispuolisista kotimaisista rap-tekijöistä.

”Artisti edustaa sanomallaan uutta ajattelua ja näkökulmaa, jossa nainen on miehen katseesta vapaa ja luo näin viestillään uudenlaista keskustelua ja sisältöä suomalaisen hiphopin maailmaan”, kerrotaan julkaisija Rutilus Musicin tiedotteessa.

Sarjamurhaaja Aileen Wuornosiin nimellään viittaavan sinkun ykkösbisillä 27-vuotias Adikia räppää vetävänsä ”Kallion läpi aamuneljält slutwalkkii”. Kyse ei siis ole varsinaisesti kevyimmän pään partyanthemista – mutta soundiltaan se sopii myös sellaiseksi. Artistin tekstisisältö ja olemus tarjoavat nopeasti käsityksen asenteesta ja ajatusmaailmasta, nostaen ärsyttämälläkin tärkeitä aiheita, jopa tabuja esiin. Mutta millaista on Adikian musiikki?

Tämän sinkun biiseillä ei varsinaisesti rappien osalta liikuta grime-tyyleissä, jonka tapaisia muistan myös tekijältä kuulleeni. Niin tai näin, aggressiivisuutta ei puutu ulosannista sen paremmin kuin sisällöstäkään. Sama pätee biitteihin joille sylki lentää.

Wuornos-biisin musapuolta kuunnellessa ei voi välttyä miettimästä M.I.A.:n tuotantoa – mikä tosin ei välttämättä ole ollenkaan paha asia. Rummut räiskyvät todella pinnassa, tikitykset ja pörinät samoin. Bassolinjankaan kulkua ei oikein voi olla huomaamatta. Onko niin, että jos sisältö on tarpeeksi syvällä, voi kaikki muu pysytellä tiukasti pinnan tuntumassa? Kieltämättä logiikka tässä ainakin toimii.

Babyshowerilla mennään pitkälle huomattavasti vähäeleisemmin, ärsyttäminen tapahtuu tässä soittorasialta kuulostavan pimputuksen voimin – toimii. Puolivälissä raitaa hanat sitten avataankin kunnolla; säröt, hälyäänet ja leveydeltään John Bonham -tason rummut iskevät pahaa-aavistamatonta kuulijaa korville. Kaikki päättyy kaoottiseen kohinaan.

Musiikillisen mätkeen takana on tuottaja Minna Koivisto, jonka levy-yhtiö kertoo kiertäneen mm. Robinin kanssa. Koivisto toimii myös Adikian keikka-DJ:nä.

Räppärinä Adikia on teknisesti monipuolinen, Syklistin kuuleman materiaalin perusteella tietynlainen aggressio on lähes ainoa kaiken läpäisevä elementti – mikä lajityypissä nyt ei tietenkään valtava poikkeus ole. Ilmeisimmän sisällön lisäksi teksteistä kuuluu myös laaja-alainen sivistyneisyys. Ohjelmatoimistonsa Högin sivuilta löytyvässä biossa hän kertoo ”haluavansa olla se räppäri joka Suomesta on puuttunut”. Lienee selvää, että tämä on jo saavutettu.

Wuornos/Babyshower -sinkku julkaistaan 7. maaliskuuta.

Sykli:
Aggressiivisesti omaa aitoa asiaansa ajavaa, mutta silti selkeästi valtavirtaan pyrkivää materiaalia ei kovin nopeasti tule menneisyydestä mieleen. Adikian syklilokero saattaisi -mikäli kaupallinen aspekti jätetään huomiotta- löytyä jostain 60-luvun poliittisen laululiikkeen ja reilua vuosikymmentä myöhemmin ilmaantuneen punk-touhun välimaastosta. Vertaus tietenkin ontuu, koska feministisestä näkökulmasta ei ehkä koskaan olla syljetty näin selkeästi lähellä pintaa. Poliittisesti ollaan kuitenkin räpätty ja laulettu. En todellakaan väitä, että Adikian viesti olisi esimerkiksi alleviivatun vasemmistolainen, vaan ennemminkin kyse on nimenomaan vanhojen poliittisten rajojen katoamisesta. Feminismi voi siksi tässä yhteydessä vastata menneiden aikojen kommunismia.

Kirjoittaja Syklisti

Syklisti uskoo asioitten kulkevan kierroksissa. Kaikki on ollut täällä jo aiemmin, kaikki mikä häviää, tulee taas uudestaan. Syklisti haluaa asettaa asiat paikoilleen jatkumoissa. Ei välttämättä absoluuttisen oikeille paikoilleen, sillä sellaisten olemassaolosta Syklisti ei ole kovin varma. Syklistin lähin kontakti reaalimaailmassa on Niko Toiskallio.

Lisää artikkeleita kirjoittajalta Syklisti